Ulkoasulla on väliä – 6 vinkkiä houkuttelevan blogipostauksen tekemiseen

Sisältö on blogipostauksen sydän. Kiinnostavakin kirjoitus voi kuitenkin jäädä lukematta, jos sen ulkoasu näyttää vaikeasti lähestyttävältä. Tässä vinkkejä, joilla saat blogikirjoituksesi näyttämään visuaalisesti houkuttelevalta ja helppolukuiselta.

1. Valitse kiinnostava pääkuva, joka liittyy tekstiin ja houkuttelee klikkaamaan

Runsas kuvitus tekee blogikirjoituksesta visuaalisen ja houkuttelevan, mutta varsinkin pääkuvaan kannattaa panostaa. Hyvä pääkuva on persoonallinen ja liittyy kirjoitukseen. Pääkuva näkyy blogin etu- ja arkistosivuilla sekä sosiaalisessa mediassa, joten kuvan tulee houkutella klikkaamaan.

Kuvapankkikuvien sijaan kannattaa miettiä, mikä olisi persoonallinen ja kiinnostava tapa kuvittaa kirjoitus. Voisiko se olla vaikkapa itse otettu kuva blogin kantavasta teemasta, kirjoittajasta tai ympäristöstä, johon teksti sijoittuu? Jos innostusta ja taitoa löytyy, itsetehty on käytännössä aina paras! Piirrä, askartele, tee kollaasi… Päästä luovuutesi irti ja käytä hyödyksesi kuvankäsittelyohjelmia.

Jos kuitenkin päädyt käyttämään kuvapankkikuvaa, vältä mitäänsanomattomia epäaitoja kuvapankkikuvia, joissa naureskelevat hyvännäköiset pukumiehet ja -naiset tanssivat onnistuneen palaverin päätteeksi ringissä kliinisen konttorin käytävällä.

Huomioi myös käytännön seikat kuten kuvan käyttöoikeudet ja skaalautuvuus eri laitteille. Miltä kuva näyttää mobiililaitteella, kun se skaalautuu pienemmäksi? Onko mahdollinen kuvan päälle asemoitu teksti (pyri välttämään tätä) riittävän hyvin luettavissa senkin jälkeen, kun mobiililaite skaalaa kuvaa? Kännykkä käteen ja kokeilemaan.

Vinkki: Kuvien hakukoneoptimointi parantaa kirjoituksesi löydettävyyttä. Kun liität kuvia kirjoitukseesi, pyri nimeämään kuva mahdollisimman informatiivisesti sekä liitä mukaan optimoidut title- ja alt-tekstit.

2. Pidä tekstirivit 45­–75 merkkiä pitkinä

Sekä liian pitkät, että liian lyhyet rivit vaikeuttavat tekstin lukemista. Liian pitkiä rivejä on raskasta lukea ja seuraavalle riville pompatessa silmä kadottaa helposti kohdan. Liian lyhyet rivit taas tekevät lukemisen rytmistä töksähtelevää silmän hyppiessä solkenaan uudelle riville.

Luettavuuden kannalta rivin ideaalimerkkimäärä väleineen on 45–75 merkkiä. Sen yli tai alle mentäessä lukeminen alkaa vaikeutua.

3. Valitse leipätekstiksi helppolukuinen fontti, aseta pistekoko ja riviväli riittävän suureksi

Älä kikkaile turhaan leipätekstin kanssa. Paras fontti on selkeä ja helposti luettava. Liian pientä tekstiä on ärsyttävä tihrustaa. Mutta mistä tietää, mikä koko on oikea? Yhden oikean fonttikoon määritteleminen on mahdotonta ja netistä löytyy paljon erilaisia suosituksia. Itse pyrin pitämään mobiilissa koon vähintään 16 pisteessä ja desktopissa vähintään 18–22 pisteessä.

Riviväli olisi hyvä olla aavistuksen fonttikokoa suurempi, jotta se ei näyttäisi liian ahtaalta – toki tästäkin on poikkeuksia ja joskus pieni riviväli voi toimia myös tyylikeinona lyhyissä tekstikappaleissa.

4. Säilytä riittävä kontrasti taustavärin ja tekstin välillä

Lukeminen on vaikeaa, jos tekstivärin ja taustavärin kontrasti on liian pieni. Muista myös, että kaikilla lukijoilla ei ole täydellistä näköä ja että olosuhteet, joissa postaustasi luetaan vaihtelevat paljon. Vältä haaleaa leipätekstiä. Yleensä paras vaihtoehto on musta tai tummanharmaa teksti valkoisella taustalla.

5. Pilko tekstiä otsikoilla, listoilla ja nostoilla

Netissä monet ainoastaan silmäilevät sisältöjä ja etsivät vastauksia tiettyihin kysymyksiin lukematta tekstiä kokonaan. Pilkkomalla tekstiä sopivan pieniksi palasiksi, annat lukijalle sukkelasti käsityksen, mitä kirjoituksesi koskee ja vastaako teksti häntä kiinnostaviin kysymyksiin.

Hyödyllisiä keinoja tekstin jakamiseen ovat esimerkiksi väliotsikot, numeroidut listat, avainsanojen korostaminen, tekstinostot tai kuvien liittäminen tekstikappaleiden yhteyteen. Vältä kuitenkin sekamelskaa, joka voi syntyä yhdistelemällä eri tyylejä vain tyylittelyn vuoksi. Säilytä muotoiluissa logiikka, jota lukijan on helppo seurata.

6. White space ei ole vihollinen

Aina toisinaan törmää ihmisiin, jotka tuntuvat pelkäävän tyhjää valkoista tilaa. He haluavat hädissään täyttää sen informaatiolla, koska on tärkeää saada kaikki tila hyödynnettyä.

Valkoinen tila ei kuitenkaan ole vihollinen vaan ystävä. Se antaa lukijalle mahdollisuuden kohdistaa katseensa yhteen asiaan kerralla ja keskittyä olennaiseen. Mieti, jos tämänkin blogin palsta kulkisi sivun laidasta laitaan, ylhäältä alas siten, että sivulla ei olisi senttiäkään tyhjää taustaa. Ahdistava ajatus, eikö? Älä siis pelkää tyhjää tilaa vaan anna sen ammottaa tyhjyyttään.